|
|
|
|
Veri Vampyyrit voivat teoriassa elää ikuisesti, mutta tarvitsevat elääkseen verta. On yksilökohtaista, kuinka usein vampyyrin on juotava, mutta täysissä voimissa pysyäkseen keskimäärin noin kerran viikossa. Vampyyri voi vaipua koomaunen kaltaiseen tilaan, jolloin tarvitsee hyvin vähän verta vain silloin tällöin, mutta jonkun on joka tapauksessa huolehdittava, että häntä ruokitaan. Täysin ilman verta vampyyri lopulta kuihtuu hengiltä. Vampyyrit pysyvät hengissä myös eläinten verellä, mutta pitkällisen käytön myötä tämä alkaa vaikuttaa vampyyrin jäljellä olevaan inhimillisyyteen ja he muuttuvat eläinten kaltaisiksi käytökseltään ja osittain myös ulkonäöltään. Tämä ei yleisesti ottaen ole toivottavaa, koska vampyyreilla on tarpeeksi identiteettikriisiä sisäisen petonsa kanssa jo valmiiksi. Muuttuminen Vampyyriksi muuttaminen tapahtuu yksinkertaisimmillaan siten, että jos ihminen, josta vampyyri on juonut, kuolee niin, että hänellä on kehossaan tuon kyseisen vampyyrin verta, hän herää vampyyrina - jos herää. Saattaa käydä myös niin, että ihmisen keho ja/tai mieli eivät kestä muutosta, jolloin hän kuolee lopullisesti. Muutoksen keskellä ihmiskeho saattaa vaikuttaa pahasti sairastuneelta (kova kuume ja heikotus), joten useimmista ihmisistä täytyy pitää tarkasti huolta. Monet ovat tajuttomia koko muutoksen ajan. Muutoksen pituutta on mahdotonta ennustaa, mutta se riippuu ihmisen henkisestä ja fyysisestä kunnosta. Osa muuttuu tunnissa, osalla kestää päiviä. Vastaheränneet vampyyrit ovat arvaamattomia ja nälkäisiä ja elävät ensimmäisen vuotensa pitkälti vaistojensa varassa, ovat siis ns. eläimellisemmässä tilassa kuin vanhemmat vampyyrit. Tämän vuoksi jonkun on huolehdittava heistä tuona aikana, koska muutoin seuraukset saattavat olla vakavia sekä ympäristölle että heille itselleen. Nuoret vampyyrit ovat herkempiä auringonvalolle, mutta sietävät sitä kyllä. Epäinhimillisen osan hyväksyminen osaksi itseä on monille vaikeaa. Sen sijaan, että asiaan tottuisi, se vain yleensä korostuu pitkän iän myötä mitä enemmän tulee tilanteita, joissa vampyyri menettää itsekontrollin, kun hänen elävä kuollut -puolensa pääsee niskan päälle. Vampyyrius ei ole ns. itsestäänselvyys, johon entinen ihminen vaivattomasti solahtaa, vaan vaatii paljon sopeutumista. On paljon vampyyreja, joiden mieli ja järki eivät ole vaurioitumatta kestäneet vampyyriuden taakkaa. Fysiologia Vampyyrit eivät ole kylmiä, vaan heillä on oma verenkiertonsa, joka pysyy käynnissä juodun veren avulla. Vampyyreilla on ihmisiin nähden parantuneet aistit ja he ovat heitä paljon voimakkaampia ja nopeampia. Vampyyri pystyy esimerkiksi haavoituttuaan paranemaan nopeasti, mutta ei itsekseen, vaan tarvitsee tähän ihmisen verta. Toisten vampyyrien veri ei siis auta paranemaan, eikä se sovellu myöskään ravinnoksi. Vampyyrien tarvitsee nukkua, joskaan ei yhtä paljon kuin ihmisten. Unentarve riippuu mm. siitä, kuinka paljon vampyyri kuluttaa energiaa. Vuorokausirytmi on yksilökohtainen: Jotkut vampyyrit nukkuvat joka päivä, toiset valvovat viikon ja nukkuvat sitten vuorokauden putkeen. Monet vampyyrit nukkuvat edelleen turvallisuus- ja tottumussyistä ruumisarkuissa ja muissa suljetuissa tiloissa, vaikka kestävätkin auringonvaloa paremmin kuin satoja vuosia sitten. Erityiskyvyt Vampyyrit voivat hetkellisesti lumota ihmisiä ("glamour"), mutta jos lumous kohdistuu useasti samaan ihmiseen, se menettää tehoaan, koska ihminen tottuu siihen. Lumous haihduttaa vampyyrin näin halutessa myös muiston vampyyrista, joten heidän on mahdollista juoda verta uhreistaan tappamatta näitä. Vampyyrit voivat lumoamisen kautta päästä käsiksi myös ihmisten uniin ja on myös kuultu vampyyreista, jotka voivat tehdä näin toisille vampyyreille. Vampyyrille on teoriassa mahdollista lumota ihmissusi, mutta tämä ei onnistu kaikilta ja riippuu myös kohteesta. Joillakin yksittäisillä vampyyreilla saattaa lisäksi olla joitain erikoisempia kykyjä, mutta tällaisista asioista yleensä kuulee vain epäluotettavia huhuja. Vampyyrit erottavat hajun perusteella ihmiset ja toiset yliluonnolliset, mutta eivät automaattisesti. Esimerkiksi jos vampyyri ei ole koskaan ennen haistanut ihmissutta, ei hän osaa liittää pelkkää ihmissuden hajua heihin, ellei kokeneempi vampyyri ole kertomassa asiasta. Hajut eivät myöskään ole överin läpitunkevia, sillä vaikka vampyyreilla on ihmistä herkemmät aistit, eivät ne ole yhtä tarkat kuin joillakin eläimillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ellei vampyyri ole erityisen keskittynyt asiaan, hänen ohitseen saattaa kadulla kävellä ihmisvilinässä ihmissusi hänen huomaamattaan. Heikkoudet Vaikka vampyyrit teoriassa eläisivätkin ikuisesti, käytännössä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan yli 2000-vuotiaasta vampyyrista. Viimeistään tuhannen vuoden kohdalla henkinen ja fyysinen kehitys yleensä kääntyvät laskuun. Mitä enemmän tämän jälkeen vuosisatoja kasautuu harteille, sitä harvempi kestää ajatusta itsestään ikuisena petona, joka kokee maailman ympärillään yhä vieraammaksi paikaksi. Vanhimmat vampyyrit joko kuihtuvat olemattomiin tai järjestävät itsensä jotenkin muuten kohtaamaan lopullisen kuoleman. Valkosipuli ei vaikuta vampyyreihin, mutta villiruusu-uutteella heidät voi huumata väliaikaisesti. Kliseitä, jotka eivät pidä paikkaansa: Vampyyrit eivät karta peilejä ja näkevät niistä kuvajaisensa, he myös näkyvät valokuvissa. Osa vampyyreista on tavalla tai toisella uskonnollisia, mutta uskonnolliset symbolit eivät aiheuta sen ihmeempiä reaktioita. Vampyyrit eivät osaa lentää, eivätkä osaa muuttua lepakoiksi tai muiksi eläimiksi. He voivat tulla ihmisten (ja muidenkin) koteihin kutsumatta, mikäli paikkoja ei ole jotenkin maagisesti suljettu. Kuolema Vampyyrit kestävät paljon ja paranevat paljon ihmisiä nopeammin pahoistakin vammoista, mutta kuolevat, jos pää irrotetaan. Vampyyreille vaarallisin kasvi on orapihlaja, josta valmistetulla vaarnalla vampyyrin voi tappaa. Muunlaiset vaarnat toki vahingoittavat pahasti, mutta eivät sammuta elämänliekkiä. Tuli on kuolemaksi, mikäli vampyyri ei onnistu sammuttamaan itseään tarpeeksi nopeasti. Aiemmin auringonvalolla oli kohtalokkaita seurauksia ja vielä nykyäänkin se suurina annoksina voi vahingoittaa (=vampyyri ei voi mennä biitsille ottamaan aurinkoa), mutta vuosisatojen vieriessä vampyyrit ovat lajina kehittyneet koko ajan paremmin aurinkoa kestävämmiksi, joten nykyisin he eivät enää ole sidottuja yöelämään. Kun vampyyri kuolee, hänen ruumiinsa hajoaa tuhkaksi, mutta ei välittömästi. Nuorempien vampyyrien kohdalla lopulliseen hajoamiseen menee päiväkausia, muinaisten kohdalla prosessi on huomattavasti nopeampi. Yhteiskunta Vampyyrien yhteiskunta ei ole erityisen organisoitunut, eikä siihen ollut tarvettakaan, sillä he harvoin muodostivat isoja yhteisöjä. Historian hämäristä saakka oli toiminut vanhoista ja arvostetuista vampyyreista koostunut Neuvosto siltä varalta, että vampyyrien keskuudessa tarvitsisi ratkoa sisäisiä ongelmia tai heitä kohtaisi jokin ulkoinen uhka. 1700-luvulla Neuvosto kuitenkin hajosi, eikä sitä ole koottu uudelleen, joten kalmantautitilannetta ei ole selvittämässä mikään suurempi organisaatio. Tällä hetkellä on hyvin vähän varmaa tietoa siitä, miltä vampyyrien tulevaisuus näyttää ja kuinka paljon heitä ylipäätään on jäljellä. “Kuka on vahvin” -kysymykseen ei ole automaattista vastausta, sillä se on persoonakysymys. Vampyyreille henkinen vahvuus toisten yli on paljon fyysistä vahvuutta olennaisempi asia. Vampyyri kyllä voimistuu monella tasolla vanhetessaan, mutta pelkkä potentiaalinen vahvuus ei vielä kerro kaikkea. Oletuksia toki voidaan tehdä - 100-vuotias vampyyri on lähtökohtaisesti kaikella tapaa vahvempi kuin 10-vuotias. Vampyyriksi saatetaan muuttaa minkäikäinen ihminen vain (tosin käytännössä hyvin nuorten lasten kehot eivät yleensä kestä muutosta), joten muutetun ihmisen iällä ei voisi olla vähempää merkitystä sen kannalta, kuka on vahvempi ja millä tavalla. Monet muutkin ihmiselämän aikaiset ominaisuudet menettävät merkityksensä, koska vampyyrina ikään kuin syntyy uudelleen joksikin paljon suuremmaksi kuin ihminen ja koko maailma heidän ympärillään vaihtuu muutoksen myötä. Vampyyrien yhteiskunnassa ei siis esiinny syrjintää iän, sukupuolen, seksuaalisuuden tms. perusteella. Osa vanhoista aristokraateista on saattanut jumittua arvottamaan muita ihmiselämän aikaisen varallisuuden ja aseman perusteella, mutta tällekään ajatusmallille ei ole sen enempää virallista kuin epävirallistakaan yhteiskunnallista tukea. Suhteet muihin yliluonnollisiin Metsänväen kanssa vampyyreilla ei ole lähtökohtaisesti vaikeita välejä, mutta vampyyrit ja ihmissudet ovat “luontaisia vihollisia”. Avointa sotaa heidän välillään ei kuitenkaan ole, sillä heidän välistensä suurempien kahnausten on jo vuosisatoja sitten huomattu herättävän hunttereiden huomion ja tämä yhteinen vihollinen näkisi tietenkin mielellään vampyyrien ja ihmissusien kääntyvän lopullisesti toisiaan vastaan, vähemmän hommaa metsästäjille. Välit ovat joka tapauksessa nihkeät ja henkilökohtaisia kaunoja muodostuu helposti. Ihmissudet ovat yli-individualististen vampyyrien vastakohtia, joten laumamentaliteetti usein aiheuttaa sen, että yhden vampyyrin perässä saattaa olla koko joukko susia. Voimasuhteista: Vampyyri on periaatteessa ihmissutta voimakkaampi one to one -tilanteessa, mutta susilla on tehokkaampi regeneroitumiskyky, koska eivät tarvitse paranemiseen mitään ns. ylimääräistä, vampyyrit taas tarvitsevat verta parantuakseen. Metsäläiset ovat periaatteessa vampyyreja ja ihmissusia vahvempia, mutta eivät niin överisti, että voittaisivat tappelun noin vaan samantien. Kaikki tappelutulokset riippuvat siitä, millainen (kuinka vahva ja onko täysissä ruumiin ja mielen voimissa) hahmo on. Luojan ja luodun välit Ihmisen muuttanutta vampyyria kutsutaan luojaksi ja hänen jälkeläistään luoduksi. Luojien ja luotujen välit voivat olla hyvin erilaiset: He voivat viettää koko ikuisuutensa yhdessä ja olla toisilleen tärkeimmät henkilöt maan päällä tai sitten luoja voi jättää luotunsa selviämään yksin heti muutoksen jälkeen. Neutraalit ja yhdentekevät välit eivät kuitenkaan ole, vaan ennemmin edustavat jompaakumpaa ääripäätä. Monilla luojilla on jonkinlainen henkinen yliote luoduistaan, mutta tämä on persoonakysymys. Molemmat osapuolet tuntevat tuskallisella tavalla, jos toinen kuolee. Osalla tämä henkinen yhteys koskee muitakin tilanteita ja on yleensä suoraan verrannollinen siihen, kuinka läheiset välit luojalla ja luodulla on, ja kuinka paljon he ovat viettäneet aikaa yhdessä. Luoja/luotu voi esimerkiksi aistia, jos hänen luojansa/luotunsa on lähellä kuolemaa tai muutoin vaarassa sekä pystyä vaistoamaan hänen sijaintinsa esim. kaupunginosan tarkkuudella. (Valtasuhteessa olevat kykenevät tähän tarkemmin.) Valtasuhde Suullinen perimätieto tietää kertoa, että vielä tuhat vuotta sitten jokaisen luojan ja luodun välille syntyi erityinen valtasuhde (“sire bond”). Nykyään se on ennemminkin harvinaisuus, mutta kukaan ei oikein tiedä miksi, joten siitä on päädytty syytämään samaa evoluutiota, joka on taannut vampyyreille paremman sietokyvyn auringonvalolle. Valtasuhdetta ei näe päällepäin, mutta jokainen vampyyri, joka sellaisessa elää, kyllä tuntee sen. Käytännössä valtasuhde tarkoittaa sitä, että luodulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta vastustaa luojansa käskyä ja he myös tuntevat luojansa käskyvallan mihin ikinä menevätkin. Se ei anna mahdollisuutta varsinaiseen telepatiaan, mutta luoja ja luotu kyllä aistivat toistensa voimakkaita tunnetiloja ja kykenevät suunnistamaan toistensa luokse. Lisäksi valtasuhde aiheuttaa molemmissa irrationaalisen tarpeen olla ainakin jossain määrin toisen kanssa tekemisissä, eli edes yhteisestä sopimuksesta valtasuhteen alla elävät luoja ja luotu eivät voi vain lähteä loppuikuisuudeksi eri suuntiin. Läpi vuosisatojen on huhuttu erilaisista keinoista valtasuhteen katkaisuun, mutta yleisesti siihen ei tiedetä mitään varmaa keinoa. Valtasuhde ei myöskään automaattisesti ole negatiivinen tai kärsimystä tuottava asia, tämä riippuu täysin luojan ja hänen luotunsa väleistä. Toki jokainen, joka on kokenut valtasuhteen katkeamisen esimerkiksi toisen osapuolen lopullisen kuoleman kautta, tietää kyllä, miten musertava kokemus se on. Sen on kuvailtu tuntuvan fyysisen kivun lisäksi siltä kuin itsekin lakkaisi hetkeksi olemasta olemassa. Kuuluisat vampyyrit Vlad Dracula: Eläväkuollut legenda Vlad Dracula tunnettiin ihmiselämänsä aikana 1400-luvulla nimellä Vlad III, Valakian ruhtinas. Hänestä tuli yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista ja tunnetuimmista vampyyreista, joka loi valtavan määrän jälkeläisiä ollen siis suurimpana vaikuttavana tekijänä siinä, että vampyyrien lukumäärä lisääntyi huomattavasti seuraavien vuosisatojen aikana. Vladin nimen tuntevat kaikki ja hänellä on jopa eräänlainen symbolinen arvo vampyyrien yhteiskunnassa. Niinpä olikin kolaus koko yhteisölle, että Vlad katosi jossain vaiheessa 1900-luvun alkupuolella. Elizabeth Bathory: 1500-1600-luvuilla eläneen unkarilaisen kreivittären Elizabethin kuuluisat hirmutyöt olivat suurimmaksi osaksi liioiteltuja, mutta kun hänet muutettiin vampyyriksi, hän otti katkeruudessaan kaiken takaisin tullen tunnetuksi teoistaan, jotka vampyyrienkin mittapuulla olivat poikkeuksellisen julmia. Vladin tapaan hän nautti suurta kunnioitusta ja teki useita luotuja, mutta kohtasi loppunsa kuuluisan Silvano-sukuun kuuluvien vampyyrinmetsästäjien käsissä 1800-luvulla. Juudas Iskariot: Jeesuksen opetuslapsi, “se joka hänet kavalsi”, oli vielä tuhat vuotta sitten yksi tunnetuimpia vampyyreja ja suorastaan eräänlainen vampyyrien epävirallinen hallitsija. Julkisuudessa ei kuitenkaan ole kuultu Juudaksesta vuosisatoihin ja useimmat uskovat hänen kuolleen jo kauan sitten. Huntterisuvut 'Huntterit' tai 'metsästäjät' tarkoittavat pelimateriaaleissa sukukuntia, muita järjestäytyneitä ryhmittymiä tai yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen tappaa yliluonnollisia olentoja (useimmiten vampyyreja ja ihmissusia). Silvanot: Euroopan suurin ja tunnetuin metsästäjäsuku on Silvano ('from the forest'), joka on ollut aktiivinen 1500-luvulta lähtien. Silvanot muodostuivat alunperin ihmissusisukuihin kuuluvista ihmisistä, mikä vaikutti voimakkaasti siihen, että ihmissusien parissa näitä ihmiseksi jääneitä sukujen jäseniä alettiin kohdella huomattavasti paremmin. Koska Silvanot ovat osoittaneet olevansa vaarallisimpia Euroopan hunttereista, ovat he olleet pääepäiltyjä kalmantaudin viruksen kehittäjiksi. Fellmanit: Vanha suomalainen pappissuku Fellman alkoi 1800-luvulla käyttää hyväkseen yliluonnollisista saamaansa tietoa ja kääntää sen heitä vastaan, jolloin uskonnollinen elämä sai jäädä sivuun metsästyksen tieltä. Fellmanit vaikuttavat etenkin Pohjois-Suomessa ja myös Ruotsin ja Norjan puolella. Suomen puolen sukuhaaraa johtavat August ja Valma Fellman. Vaki-ihmiset Osa vampyyreista on mieltynyt ajatukseen siitä, että heillä on vakituisesti vierellään yksi ja sama ihminen, joka tietää vampyyreiden olemassaolosta ja antaa vertaan vapaaehtoisesti. Tämä on kuitenkin aina riskialtista, joten tällaista ihmistä ei tule valita pelkän päähänpiston perusteella. Vaki-ihmisiin suhtaudutaan ulkopuolisten toimesta vampyyrin omaisuutena, joten muilla vampyyreilla ei ole oikeutta tulla juomaan toisen vaki-ihmisestä ilman omistajan lupaa. Verien vaikutukset Vampyyri juo vampyyrin verta: Ei vaikutuksia, ellei mahdollista eroottista latausta oteta huomioon. Ei sovellu ravinnoksi eli vampyyri ei voi elää pelkällä toisen vampyyrin verellä. Vampyyri juo ihmissuden verta: Ei maistu hyvältä (vrt. yskänlääke) ja suuremmissa annoksissa tappaa, koska elimistö menee shokkitilaan. Vampyyri juo metsänväkeen kuuluvan verta: Legendat kertovat, että metsäläisten veri on vampyyreille myrkyllistä, mahdollisesti kuolettavissa määrin. Lisäksi aihe on ilmeisesti tabu metsäläisten keskuudessa, joten tällaista ei pääse tapahtumaan. Vampyyri juo kuolleesta ihmisestä: Heikentävä vaikutus vampyyrin voimiin. Voimat eivät palaudu, ennen kuin saa elävän ihmisen verta. Vampyyri juo päihteiden vaikutuksen alaisena olevasta ihmisestä: Tuplavaikutus eli vampyyri päihtyy huomattavan paljon. Ihminen juo vampyyrin verta: Parantavia vaikutuksia, mutta ei suurempia voimia tms. |
|